Kävin kyläilemässä äidin luona ja palasin takaisin mukanani iso kassillinen kankaita. Osa on käyttämättömiä, osa on ollut verhoina mm. mummollani. Sain esimerkiksi hyvää vakosamettia joka on peräisin James-farkkujen edesmenneeltä tehtaalta Heinolasta.
Musta on hauskaa, että kankaalle löytyy joku historia, kuten näissä. Aika näyttää, mitä kankaista syntyy. Joissakin kuosi on sen verran raju, että pieni pala vaikka taskuna riittänee. Toisaalta ajatukset kypsyvät, kun niitä hetken katselee ja tutkailee, eikä kangasta enää liitä vain siihen, missä sen on joskus nähnyt. Tässä siis osa kuvina:
No täst mie tykkään. Sopivan ohutta kesämekkoon: todennäköisesti pääsee seuraavana ompeluun.
Syksyllä ehdottomasti käytän näitä molempia johonkin ompelukseen.
Näissä sinisävyisissä on potentiaalia.
Hmm. Vaatii TODELLISTA kypsyttelyä.
Ihania nuo sinisävyiset kankaat!! Lucky you! Kyllä kaikki kangasvarastot on aarteita. Itselläni ei ole enää mitään "saatavia" eli mummun tai äidin perintöjä, mutta täytyy myöntää, että kun miehen sukulaismies kuoli ja pääsin koluamaan niitä isotädin kangasvarastoja, meinasi ahneus iskeä. Piti hillitä itseni. Sain kuitenkin aika kivan kasan kankaita, pöytäliinapellavaakin. Sellaista Tampellan vanhaa valkoista ruusuaiheista.
VastaaPoistaMinulla odottaa sama yläkuvan voikukkakangas vaaleanpunaisena saksimista johonkin ompelukseen.
VastaaPoistaKiva blogi, lisäsin ompelublogini listaan :)
Ihania kankaita. Minäkin keräilen vanhoja kankaita aina kirpparilta. Hienoja ompeluksia sinulla täällä, jatkan selailua.
VastaaPoista