torstai 6. tammikuuta 2011

Hei mä osaankin neuloa!

Mä olen luullut pitkään, että en osaa neuloa. Kypsyttelin ajatusta puikkoihin tarttumisesta jo jonkin aikaa ja sitten se kipinä syttyi oikein toden teolla. Ensin innostuin virkkaamisesta marraskuulla. Halusin oppia välttämättä tekemään virkattuja kukkia ja pakotin äidinkin tekemään. Siinä sitten ensin ihmettelin ihan perussilmukkaa ja siitä se lähti. Ensin vähän rumempia ja sitten vähän hienompia. Täältä löytyi hyviä ohjeita.



Nämä kukat tein joululahjoiksi. Taakse kiinnitin koruneulan ja avot, että tuli hienot.

Jouluna sain päähänpinttymän villasukista. Koulussa en tainnut saada pakollista paria valmiiksi asti, mutta nyt otin härkää sarvista. Kiitos taas äipän hyvien ohjeiden, ensimmäinen pari valmistui uudenvuoden aattona. Ja mä olen niistä niin onnellinen! Ei mikään maailman kaunein pari, mutta tein sen itse. Lankana on Katian Peru, aika paksua, mutta just siksi aloittelijan kiva kutoa. Sitäpaitsi tällänen vilukissa tarvitsee paksut yösukat.



No siitä sitten pipon tekoa kokeilemaan. Lanka on Novitan Jambo, puikot kymppiä,eli tosi hulppean kokoiset. Pipon malli on Novitan sivuilta.



Rannekkeiden ohje on uudesta Suuri Käsityö-lehdestä. Noista rannekkeista tulee kivan tuntuiset, mutta tuolla langalla ehkä turhan muhkeat. Ehkä mä uskallan jo tarttua vähän ohuempiinkin lankoihin, nyt kun jää on murrettu.

2 kommenttia:

  1. Hienoja! Neulominen on melko helppoa, kunhan aloittelee sellaisella ohjella ja projektilla ettei lannistu alkuunsa. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitti! Olenkin ihmetellyt, miksi mä olin tehnyt siitä sellaisen peikon itselleni. Helpot mallit ja langat, siitähän se taito sitten karttuu pikkuhiljaa. Ja kunhan ei vaadi itseltä täydellisyyttä, nauttii vaan tekemisestä.

    VastaaPoista